Tasarahamalli

Nykyinen lastenhoidon tukijärjestelmä on rakennettu palvelemaan niitä perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat kokopäiväisessä työssä ja lapset kokopäivähoidossa. Järjestelmä ei juuri anna mahdollisuutta joustaviin, erilaisiin lastenhoitoratkaisuihin, jotka huomioisivat perheiden yksilölliset tarpeet. Koko tukijärjestelmä on luotu liike-elämän ehdoilla, ei lasten tai perheiden etua ajatellen. Tasarahamallissa asia ajatellaan toisin.

Tasarahamallin periaate

• Jokaisesta alle kouluikäisestä lapsesta maksetaan hoitorahaa 400 euroa/kk. Tällä rahalla perhe voi ostaa kunnallisen tai yksityisen hoitopaikan osa- tai kokopäiväkäyttöön, palkata hoitoapua kotiin tai käyttää sen kotivanhemman palkkaan.
• Koska alle 3-vuotiaiden lasten paras hoitopaikka on oma koti, maksetaan pienimpien lasten kotihoidosta lisäksi 235 euron Syliraha.

Tasarahamalli ei lisää yhteiskunnan kustannuksia. Lastenhoidon tukemiseen käytettävä raha vain jaetaan toisin. Kun kaikkien alle kouluikäisten lasten hoitoa tuetaan saman verran hoitomuodosta riippumatta, jää perheille aito mahdollisuus valita juuri omaan tilanteeseensa sopivin hoitomuoto.

Tasarahamallin vaikutuksia:

• Samasta työstä sama palkka, oli lasten hoitajana sitten lapsen vanhempi tai muu sukulainen, perhepäivähoitaja, tai kunnallinen tai yksityinen päiväkoti.
• Koska kunnallista päivähoitoa ei enää verovaroin tueta enemmän, pääsee yksityinen päivähoito kilpailemaan kunnallisen kanssa samoilla edellytyksillä, jolloin yksityisen sektorin vahvistuminen tuo tarjontaan pienempiä yksiköitä ja joustavampia hoitoratkaisuja.
• Lasten hoidon ohjautuminen pienempiin ryhmiin ja kotivanhemmuuden helpottuminen vähentää lasten sairastelua ja heidän vanhempiensa poissaoloja työstä. Tautien on todettu leviävän koko yhteiskuntaan juuri pikkulasten kautta, joten tervehdyttävä vaikutus ja sen tuomat säästöt ulottuvat koko yhteiskuntaan. Pienet ryhmät myös mahdollistavat jokaiselle lapselle täyden huomion ja siten turvallisemman ympäristön niin henkisesti kuin fyysisesti.

Syitä uudistaa tukikäytäntö:

• Lapsia kasvattavilla vanhemmilla on huomattavasti enemmän kuluja ja enemmän työtä kuin lapsettomilla aikuisilla. Lapsiin käytetty työ ja raha kuitenkin hyödyttävät koko yhteiskuntaa - myös lapsettomia -, koska perheelliset maksavat isommista autoistaan, taloistaan ja menoistaan myös isommat verot. Itse lapset puolestaan ovat tulevaisuuden veronmaksajat ja työvoima.
• Heikko toimeentulo tekee lapsiaan hoitavan vanhemman taloudellisesti riippuvaiseksi kodin ulkopuolella työtä tekevästä puolisosta. Tasa-arvoa ei voida ratkaista eliminoimalla lastenhoitotyö pois molempien vanhempien elämästä tai pitämällä toimeentulo heikkona niiden tehtävien osalta, joita naiset ovat perinteisesti valinneet tehtävikseen.

Tarkempaa tietoa Päivi Tenhunen-Marttalan kehittelemästä Tasarahamallista löydät Tasarahamallin kotisivuilta