Lapsiperheiden Etujärjestön tavoitteet hallituskaudelle 2007-10

Suomea on totuttu muiden Pohjoismaiden tapaan pitämään korkean sosiaaliturvan lintukotona. Todellisuudessa useille hyvinvointiväitteille ei enää ole katetta. Maamme tulevaisuuden kannalta on hyvin huolestuttavaa, että sosiaaliturvan murenemisesta kärsivät yhä useammin lapsiperheet.

Joka kahdeksas lapsi elää Suomessa köyhyysrajan alapuolella. Köyhyys koskettaa erityisesti yksinhuoltajaperheitä, yhden tulonsaajan perheitä sekä perheitä, joissa on enemmän kuin kaksi lasta. Nykyinen perhetukijärjestelmämme rankaisee myös lapsensa nuorena ja opiskeluaikana synnyttäneitä sekä niitä lukuisia perheitä, joissa toinen tai molemmat vanhemmat ovat epätyypillisessä työsuhteessa. Lapsiperheet ovat kaikilla tulotasoilla jääneet jälkeen kotitalouksien yleisestä tulokehityksestä.

Väestön uusiutumisen ja sosiaali- ja eläketurvan rahoituspohjan kestävyyden kannalta syntyvyyden tulisi olla reilusti nykyistä korkeampi. Alhainen syntyvyys ei johdu siitä, ettei lapsia haluttaisi; suomalaisiin perheisiin toivotaan selvästi enemmän lapsia kuin niihin syntyy.

Suomalainen perhepolitiikka ei kannusta lasten saamiseen. Synnytystä edeltäviin ansiotuloihin perustuva äitiys- ja vanhempainrahasysteemi ohjaa naisia lykkäämään ensimmäisen lapsen hankkimisen sellaiseen elämänvaiheeseen, jolloin opinnot on suoritettu loppuun ja asema työelämässä turvattu. Tämä näkyy ensisynnyttäjien iän nousemisena. Lapsilisien ja kotihoidontuen jälkeenjääneisyys, työelämän ja päivähoitojärjestelmän jäykkyys, verotuksen lapsivähennysten puuttuminen sekä kohtuuttoman korkeat asumiskustannukset puolestaan ehkäisevät tehokkaasti perheitä hankkimasta enemmän kuin kaksi lasta.

Lapsiperheiden Etujärjestö ry vaatii, että perheiden mahdollisuutta saada toivomansa määrä lapsia silloin, kun heille itselleen parhaiten sopii, parannetaan nykyisestä. Myös vanhempien vastuuta omista lapsistaan tulee vahvistaa ja tukea. Tulevaan hallitusohjelmaan tulee kirjata seuraavat syntyvyyttä, lapsiperheiden toimeentuloa ja lasten hyvinvointia edistävät toimenpiteet:

1. Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistaso nostetaan samalle tasolle kuin vastaava työttömyyspäivärahan minimi.

Vanhempainrahojen tarkoitus on korvata lasta hoitamaan jäävälle vanhemmalle perhevapaan johdosta poisjäävää ansiotuloa sekä taata tulottomille perusturva. Tällä hetkellä viidesosa äideistä saa tätä minimiperusturvaa, jonka suuruus on vain 15,20 euroa/arkipäivä. Työttömän perusturva on merkittävästi suurempi, 28,44 -32,49 euroa/arkipäivä. Tämä rikkoo perustuslaissa määriteltyä kansalaisten yhdenvertaisuutta vastaan. Myös adoptiovanhemmille tulee taata samat perhevapaat kuin muille vanhemmille.

2. Kehitetään lasten päivähoitojärjestelmää paremmin lasten tarpeista lähtien:

2a) Alle kolmevuotiaille (0 - 2 v.) lapsille säädetään subjektiivinen oikeus vanhempiensa antamaan hoitoon.

Taloudelliset mahdollisuudet tähän on turvattava. Kotihoidontuki on nostettava samalle tasolle kodin ulkopuolisen hoidon tuen kanssa.

2.b)Yksityisen hoidon tuki on nostettava samalle tasolle kodin ulkopuolisen hoidon tuen kanssa.

Perheellä tulee olla todellinen mahdollisuus järjestää alle kolmevuotiaan lapsensa päivähoito yhdellä pysyvällä hoitajalla lapsen omassa kodissa.

2.c)Päivähoitojärjestelmää kehitetään joustavaksi niin, että se vastaa erilaisten perheiden tarpeisiin.

Päivähoidon tulee palvella entistä paremmin myös niitä perheitä, jotka tarvitsevat osa-aikaista hoitoa.

2.d)Päivähoidon maksujärjestelmää kehitetään siten, että perhe maksaa päivähoitopalveluista todellisen käytön mukaan.

Tämä vähentää ns. turhaa käyttöä ja kannustaa vanhempia lyhentämään työaikaansa ja lisäämään perheen yhteistä aikaa.

2.e)Lasten hoitopäivän pituus tulisi olla samaan tapaan rajoitettu kuin aikuisten suojelemiseksi työaikalainsäädännössä määritelty työaika.

2.f)Päivähoitoryhmien enimmäiskokoa rajoitetaan.

Melu- ja keskittymishaitat sekä lasten sairastavuus ovat suoraan verrannollisia lapsiryhmän kokoon.

2.g)Lapsiperheiden Etujärjestön esittämän tasarahamallin avulla voitaisiin ratkaista useimmat yllä mainitut päivähoitojärjestelmän kehittämisen haasteet tehokkaasti.

Tasarahamallia pitäisi tutkia ja sen toimivuutta kokeilla muutamassa kunnassa. Lisätietoja mallista löytyy osoitteessawww.lape.fi/fi/yhdistys-tasaraha.html

3. Työn ja perheen yhteensovittamista helpotetaan Vanhemmille on annettava todellisia mahdollisuuksia tehdä lyhyempää työaikaa.

Nykyinen työ- ja perhepolitiikka suosii joko-tai - vaihtoehtoja työn ja perheen yhdistämisessä: joko kokopäiväistä työssäkäyntiä tai kokopäiväistä kotivanhemmuutta. Tarvitaan nykyistä joustavampaa perhe-etuuksien ja palkkatyön yhdistämistä. Suomalaisilla äideillä ja isillä tulisi olla mahdollisuus sekä hoitaa pienet lapsensa kotona että osallistua palkkatyöhön. Osa-aikatyön mahdollisuuksia on lisättävä. Osittaista hoitotukea työaikaansa lyhentäville vanhemmille korotetaan tuntuvasti ja sitä maksetaan siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 10 vuotta. Vanhempien tulee voida järjestää työaikansa lyhentäminen myös siten, että molemmat lyhentävät työaikaansa samanaikaisesti ja saavat siitä korvauksen. Myös yrittäjillä on oltava mahdollisuus osa-aikaisen työn oikeuttamaan etuuteen.

4. Lakisääteinen kodinhoitoapu lapsiperheille palautetaan kuntien palveluihin.

Apu saattaa olla välttämätöntä esimerkiksi vanhemman ollessa estynyt hoitamasta lapsia sairastumisen vuoksi. Kodinhoitoapu on myös käytännönläheistä ennaltaehkäisevää perhetyötä. Kotona ja kotitalouksissa hoidetuille lapsille tulisi tarjota riittävästi myös muita tukipalveluja, kuten leikkipuisto- ja kerhotoimintaa.

5. Lapsista aiheutuvia kuluja korvataan riittävästi verottomina yleisinä kulukorvauksina.

Lapsilisän tulisi korvata kotitaloudelle vähintään se minimikulutustaso, joka on lasten toimeentulotuen perusosan saannin edellytyksenä. Silloin lapsilisäkorotukset hyödyttäisivät myös köyhimpiä lapsiperheitä.

5a. Kaikkia lapsilisiä korotetaan 15 % ja ne sidotaan kustannusindeksiin.

5b. Lapsilisiä maksetaan, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta.

5c. Lapsilisien porrastusta jyrkennetään nykyisestä.

Talous ei saisi muodostua esteeksi lapsilukutoiveiden toteuttamiselle. Tällä hetkellä lapsista aiheutuvat kulut jäävät sitä enemmän perheen itsensä maksettaviksi, mitä useampia lapsia perhe kasvattaa.

6. Otetaan käyttöön verotuksen lapsivähennys tukemaan lapsiperheiden toimeentuloa sekä helpottamaan työn ja perheen yhteensovittamista.

Tuloverotuksen lapsivähennyksiä tarvitaan kompensoimaan niitä välillisiä veroja, joita lapsiperhe maksaa sitä enemmän, mitä enemmän perheessä on lapsia. Esimerkiksi perhekoon kasvaessa tarvittavan suuremman asunnon hankintahinnassa on niin suuri osa veroja, että perheillä ei yleensä ole varaa vaihtaa suurempaan asuntoon. Perhe siis joko asuu ahtaasti liian pienessä kodissa tai tyytyy toiveitansa pienempään lapsilukuun.

7. Kaikkia lakialoitteita arvioidaan siitä näkökulmasta, miten laki vaikuttaa lapsiin.

Lapsia ja lapsiperheitä suoraan tai välillisesti koskettavia lakeja ja asetuksia laadittaessa on selvitettävä niiden vaikutukset lasten ja lapsiperheiden elämään ja arkeen. Selvitystyössä tulee kuulla lapsen fyysisen ja psyykkisen terveyden asiantuntijoita. Myös uudistusten taloudelliset vaikutukset erilaisten lapsiperheiden elämään tulee kartoittaa riittävän tarkasti. Näin lasten oikeudet tulisivat entistä paremmin turvatuiksi.

8. Lapsiperheille taataan samanlaiset palvelut ja etuudet asuinpaikasta riippumatta.

Tällä hetkellä lapsiperheet ovat mm. kotihoidontuen kuntalisien sekä neuvolapalvelujen suhteen eriarvoisessa asemassa. Lapsiperheille tulee taata tasavertainen, riittävä toimeentulo esimerkiksi Lapsiperheiden Etujärjestön kehittelemän tasarahamallin mukaisesti.

9. Perusopetuksen laatu turvataan ryhmäkokoja rajaamalla sekä tuki- ja erityisopetuksen resursseja lisäämällä.

Suuret luokkakoot lisäävät oppilaiden keskittymisvaikeuksia ja käytöshäiriöitä sekä koulutuksesta ja yhteiskunnasta syrjäytymisen riskiä.

10. Toisen asteen koulutuksen opintotuki nostetaan lapsilisien tasolle ja tuen saannin tulorajat poistetaan.

11. Opintotukeen otetaan käyttöön lapsikorotus. Perheen perustaminen opiskeluaikana tulee olla mahdollista.

12. Syntyvyys otetaan entistä selvemmin mukaan väestörakennetavoitteisiin.

Maahanmuutto ei yksin riitä uusimaan väestöä ja työvoimaa. Syntyvyys uusii väestöä ja parantaa ikärakennetta parhaiten ennakoitavasti. Hyvinvointivaltiota pystytään pitämään yllä vain, jos maksajia on riittävästi. Hyvä perhepolitiikka on tehokasta työvoima-, rahoitus- ja eläkepolitiikkaa.

13. Vanhemmuudesta koituvat kustannukset saatetaan kaikkien veronmaksajien maksettavaksi. On kaikkien etu, että Suomeen syntyy lapsia. Hyvä perhepolitiikka on parasta eläkepolitiikkaa.

14. Perheen lasten ja nuorten työtuloja ei oteta huomioon kotitalouden köyhyystukia määrättäessä.

Perheen lasten ja nuorten työtulot tulee pitää erillään perheen tuloista silloin, kun määritellään esimerkiksi toimeentulotukea. Nuoren tulojen laskeminen mukaan perheen talouteen haittaa nuoren taloudellista itsenäistymistä. Käytäntö myös ohjaa vähävaraisista oloista aikuistuvia nuoria tukiriippuvuuteen.

15. Perustetaan perheministeriö,

jonka toimialaan kuuluu verojen ja tukien yhteisvaikutusten huomioon ottaminen lapsiperheiden näkökulmasta, sekä nykyisen lainsäädännön uudistaminen lasten saamista, hoitamista ja kasvattamista tukevaksi. Lapsiperheiden asumisen ja liikkumisen kustannukset muodostavat nykyisellään kustannuskynnyksen, joka siirtää perheen perustamista myöhäisemmälle iälle ja estää perheitä toteuttamasta yli kahden meneviä lapsitoivelukuja. Lapsiperheiden toimeentuloon vaikuttavan lainsäädännön valmisteluun tarvitaan selvästi nykyistä kattavampi, eri hallinnonalat ylittävä sekä perheen lapsimäärän ja kantokyvyn huomioiva kokonaiskuva. Sen avulla välillisten verojen ja tuloverotuksen sekä tukien yhteisvaikutukset saataisiin kohdistumaan nykyistä oikeudenmukaisemmin. Aktiivisen ikärakennepolitiikan kannalta on tärkeää, että lapsiperhevaiheen toimeentulokysymykset käsitellään julkishallinnossa itsenäisesti erillään eläke- ja terveydenhoitokysymyksistä.